Ryövärin Kesäeuforia

​Ai mun niinku pitäis kertoo itestäni? No oon ELLU pikkunen suomiputte täältä Pohjolasta. Taino emmä enää asu Pohjolassa. Synnyin sielä true korvessa Ryövärissä ja asuinki sielä kunnes mun nykyinen omistaja zoey (oikeen englantilainen ja mää oon tällänen suomisuomi) tuli pölliin mut. Mun isi oli toosi hiaano poika ja äite oli nätti tyttö. Mä haluisin olla sellanen tosinätti niinku äiti! Mut ainaki oon ihan ylisöpö ja kaikki rakastaa mua. Taino ei mua oo ees suurin osa nähny. Mut anyWay sillon ku tyypit huitelee jollain ihme karvakasalla mua ni osaan olla paikallaan nätisti ja tykkäänki siitä aikas paljon. Kuitenkaa en tykkää niistä ihme metallikaluista mitkä pannaan suuhun. Onneks mulla yleensä kuitenki käytetään metallijututtomii tai kaulanaruu koska ihmisten mielest en osaa kulkee "tutumalla" "luotilinjalla" tai "peräänannossa" tai en mitään niist kapula suussa. Ilman niit hökkeleit mä niinku oon iha beeest! Kysy vaik mun omistajalta!

Kesäeuforia, kunnon siansaksanimellä varustettu lempeä värihirmu! Siitä asti, kun pikkuinen muutti minulle, on hän ollut melkoiseen pumpuliin kääritty - mutta Ellun asenteeseen kuuluu olla vain iloinen saamastaan huomiosta. Kyllä, Ellu on silmäteräni tavalla tai toisella...

Hoitaessa Ellu osaa seistä paikallaan ja nauttia takajalkaa lepuuttaen. Joskus, eli aina, se nuolaiseekin harjaajaa kiitokseksi! Ellun ehdoton lempipaikka on mahanalunen, ja sieltä kun rapsuttaa, on tamma taivaassa. Kuitenkin, mikään harja ei Ellua suunnattomasti ärsytä eikä kavioidenkaan puhdistuksessa ole mitään ongelmaa. Tamma ei todellakaan ole vaikea käsiteltävä, ja oikeastaan ainoa temppu jota se tekee - kieltämättä säälittävän hyvin - on imppaus. Toisinaan Ellu näyttää kantavalta tammalta!

     Taluttaessa Ellu ei vedä, lampsii tai kipittää vain kiltisti perässä. Kesäisin tamman suunnaton ruokahalu vie voiton, jolloinka sen on pakko pysähtyä haukkaamaan vihreää. Ellua ei kuitenkaan ole helppo huijata pois hyviltä apajilta...

Ratsuna Ellu on herkkä, muttei niin herkkä kuin emänsä. Mutta ei Ellu ei ole tyypillinen laiska suomiputtekaan, vaan se toimii kerrasta - eikä edes siedä jatkuvaa painetta kyljissään. Sen takia Ellu osaa heittäytyä hankalaksi, vaikkei se ratsastajalleen pahaa tekisikään. Kuskin on kuitenkin oltava tarkkana etenkin esteillä, ettei alapohje paukuta liikaa, koska Ellulle pienikin käsky on käsky - ja tammahan toimii heti käskyn saatuaan. Tuntuma Ellun kanssa on hankala säilyttää, koska kuolaimilla se ei vain onnistu, ja kuolaimettomissa on sitten omat haasteensa. Ellu kyllä tekee niin kuin vaaditaan, jos vain ymmärtää käskyt.

     Ellulla on tasaiset, mukavat askeleet, ja se toimii varsin näppärästi. Tamma ei oikaise kulmia tai voltteja sun muita, mutta se saattaa vain jäädä jolkottamaan pää ylhäällä kuin mikäkin ravihevonen. Tämä vaihde onkin hankala saada pois päältä, mutta Ellu kyllä tietää milloin se riittää.

     Esteistä Ellu ei niinkään välitä. Se kyllä hyppää keveästi alle metrin esteet, muttei ole koskaan nauttinut siitä. Jolkotusvaihde esteillä sattuu melko helposti, eikä Ellu muuta tekisikään kuin ravaisi läpi, ellei sen hyväntahto tulisi tielle.

Yleisesti Ellu on kuitenkin oikein mukava pikkutamma!